Olimme työmatkojen lisäksi pyöräilleet jo hyvän matkaa ympäriinsä Turussa ja lähiseuduilla pyöriimme tutustuen, kun lähdimme 26.4.20 ensimmäisen kerran vähän pitemmälle reissulle Kurjenrahkan kansallispuistoon.
Matkaa Kurjenrahkalle kertyy Turusta nelisenkymmentä kilometria ja tämän reissun osalta suurin jännityksenaiheemme oli se, miten sähkö pyörissä tulisi riittämään tuon noin 80km matkan. Mies polkee lähes kaikki matkansa economy -tasolla (3/6), minä taas standard -tasolla (4/6). Poljimme miellyttävässä, vähätuulisessa säässä pysähdyksittä reitin Turusta Moision ja Paattisten kautta Tortinmäkeen ja edelleen Kurjenrahkalle. Loppumatkasta pyörätie päättyi ja ajelimme piennarta.
Jouduimme hetken pähkäilemään, mihin pyörämme kiinnittäisimme, sillä minkäänlaista polkupyöräparkkia ei silmiin osunut. Meillä ei kummallakaan ole pyörässä runkolukkoa, vaan irralliset kryptoniitti taittolukot ja varkaiden varalta lukitseminen vaatii ajoittain kekseliäisyyttä. Tälläkertaa menopelit kiinnitettiin lopulta paitsi toisiinsa, myös parkkipaikan liikennemerkkiin.
Kurjenrahkan alueella on paljon eripituisia ja vaativuustasoltaan vaihtelevia reittejä. Kävelimme nautiskellen Savojärven kierroksen (6km) upeissa ja vaihtelevissa maisemissa. Korona-aikana kierrosta suositellusta kiertosuunnasta poikkeavien, eli vastaantulijoiden ohitus oli paikoin haastavaa kapeilla pitkospuilla. Kävelyn jälkeen poikkesimme laavulle lepuuttelemaan jalkoja ja kaivoimme repuista makkarat tulelle. Kylläpä eväät maistuivat!
Laavulla olisi voinut lekotella vaikka miten pitkään mutta paluumatka kutsui. Liikkeelle lähtiessämme näytössäni komeili 4/10 lataustasopalkkia, joten jouduin kuin jouduinkin polkemaan paluun economyllä ja lisäsin avustusta vain pahimpiin ylämäkiin. Viimeiset kilometrit poljin lopulta pienimmällä avustustasolla. Sähkö loppui noin 500m ennen kotiporttia, kun taas miehellä oli palkkeja vielä vaikka kuinka. Eli jos/kun kuntoni kasvaa, voin tehdä vielä pitempiä reissuja pienentämällä apua. Ilman sähköäkin toki voi polkea, mutta pyörä on melkoisen raskas, joten kovin suuri nautinto se ei ole.
Tässä vaiheessa siis totean, että sähköpyöräily on mukavaa ja moneen kuntotasoon sopivaa liikuntaa, kunhan suunnittelee reitit huomioiden sähkönkulutuksen.