Sääennusteet lupailivat pitkän aurinkoisen kauden muuttumista pian sateisemmaksi, joten halusin vielä ennen sitä piipahtaa netissä kivoja lähipyöräilykohteita etsiessäni vastaan tulleeseen Louhisaaren kartanoon, joka tunnetaan myös Mannerheimin syntymäkotina.
Starttasimme matkaan 27.6.2020 ja kokeilin ensimmäistä kertaa Relive sovellusta, joka piirtää kuvaa poljetusta reitistä ja matkan varrella reitin varrelta otettuja kuvia voi lisätä reittipiirrokseen. Innostuin asiasta kovasti!
Pyörätieä riitti kivasti Turusta Naantalin Ukkopekan sillalle asti ja inan ylikin. Jos olisimme ajaneet Kultarannan kautta, olisimme päässeet pitemminkin pyörätietä, mutta emme nyt tehneet niin vaan ajelimme tienreunaa Velkualle jonne käännyttäessä päästiin taas pyörätielle.
Tälläkertaa ajelimme jonkin verrankin hiekkateitä, sillä käännyimme opasteiden mukaisesti lyhyemmälle reitille ennen Askaisten keskustaa. Tie oli idyllinen, mutta kovin kuoppainen ja täynnä ”nimismiehen kiharaa”. Kaarteissa piti siis ottaa rauhallisesti isompien kuoppien tai liirron pelossa. Asfalttitielle päästyä Askaisten kirkko on hyvä reittimaamerkki, sillä sen kohdalta lähtee jälleen hiekkatie kohti kartanoa. Itse kartano on hieno, voin suositella! Ihan kartanon vieressä sijaitsee lounaskahvila, jossa kävimme täydentämässä vesivarastoja.
Paluureitillä halusimme välttää toisen hiekkapätkän, joten ajomme pitemmän asfalttireitin. Pitsalounaalla pistäydyimme Merimaskun viihtyisässä Rantamakasiinissa, jonne voi rantautua myös veneellä ja jatkoimme sitten massut pullollaan matkaa Naantaliin. Livemusiikkia kuunnellen vietimme lämpimän kesäillan ennen viimeistä 15 kilometrin polkaisua Turkuun. Olipa loman makuinen kesäpäivä ja ilta :).